(Mielipidekirjoitus julkaistu Satakunnan Kansassa 31.10.2013)
Julkisuudessa on usein väitetty, kuten Erkki Teikarikin kolumnissaan 22.10., että Vihreät heittää kapuloita hyvinvoinnin rattaisiin. Tämä nostaa esiin erittäin tärkeän kysymyksen siitä, mitä on hyvinvointi? Vihreä ideologia lähtee siitä, että ilman elinkelpoista elinympäristöä ei voi olla hyvinvointia. Elinkelpoisen elinympäristön tulisi kuulua ihmisen perusoikeuksiin riippumatta siitä, missä päin maapalloa hän asustaa. Se halutaan turvata myös tuleville sukupolville.
Hyvinvointiin kuuluu paljon muitakin ulottuvuuksia kuin kulutus. Silti yhteiskuntamme mittaa hyvinvoinnin tasoa edelleen bruttokansantuotteella (BKT). Siis sillä, kuinka paljon kulutamme ja tuotamme tuotteita ja palveluita. Jos täysin yksisilmäisesti uskomme, että hyvinvointimme lisääntyy yksinomaan kasvattamalla BKT:ta, eli talouskasvulla, niin Teikari on oikeassa. Onneksi yhä useampi suomalainen on kanssamme sitä mieltä, että BKT ei ole nykypäivään soveltuva hyvinvoinnin mittari. Se kertoo vain kuinka paljon raha liikkuu, ei suinkaan sitä, kuka sitä liikuttaa tai millaisia yhteiskunnallisia riskejä se aiheuttaa.
Suomen BKT on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Onko siis suomalaisten hyvinvointi myös kaksinkertaistunut? Ehkä joidenkin, mutta tuskin kaikkien. Pienituloisin kansanosa jää täysin paitsi tästä hyvinvoinnin lisäyksestä. Hyvinvointi jakaantuu varsin epätasaisesti ja tuloerojen edelleen kasvaessa BKT:n lisäyskin menee lähinnä suurituloisimpien tulojen kasvattamiseen. Kuuluuko siis hyvinvoinnin kasvu vain harvoille ja valituille?
Vihreät haluavat nostaa yleiseen keskusteluun myös ympäristövaikutukset ja -riskit, joita BKT ei huomioi millään tavoin. Onko BKT:n kasvattaminen niin tärkeä tavoite, että sen eteen ollaan valmiita ottamaan valtavia ympäristöriskejä? Riskien toteutuessa maksajia ovat yleensä tavalliset kansalaiset, hyödyt korjaa joku muu. Riskeistä ei yleensä haluta puhua. Asioita esiin nostavat syyllistyvät ”hyvinvoinnin jarruttamiseen”. Kokonaisuuden kannalta järkeviä päätöksiä voidaan tehdä kuitenkin vasta, kun kaikki asioihin liittyvät riskit on arvioitu.
Yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi uusia, BKT:ta parempia hyvinvoinnin mittareita, jotta poliittisten päätösten todellisia vaikutuksia ihmisten elämänlaatuun voidaan arvioida. Yksi tällainen mittari on ”aidon kehityksen indikaattori” GPI. Se ottaa enemmän huomioon yksityisten ihmisten talouden kehittymisen, sekä talouden kestävyyden. Suomelle GPI indeksiä on alettu laskea Tilastokeskuksessa jo vuonna 2008, mutta media ei tunnu olevan kiinnostunut asiasta. Ehkä siksi, että GPI on kääntynyt laskuun jo vuoden 1990 paikkeilla. Taloutemme ei siis ole kestävällä pohjalla eikä tuota hyvinvointia kaikille. Vihreät toivovat, että valtion taloutta ryhdytään pian ohjaamaan jonkun BKT:ta paremman mittarin avulla. Haluamme yhteiskunnan, jossa edistetään todellista hyvinvointia.