(Mielipidekirjoitus julkaistu Satakunnan Kansassa 24.9.2014)
Satakunnan Kansa kirjoitti (21.9.) jo toistamiseen pääkirjoituksessaan ydinvoimasta, jättäen lukijan väärään käsitykseen. Ensinnäkin, maamme 4 ydinvoimalaa on onnistunut tuottamaan teollisuudelle perusenergiaa jo kymmenien vuosien ajan. Tätä tuotantoa ei olla korvaamassa millään, vaan se jatkuu ennallaan. Kysymys on fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta vähähiilisellä tuotannolla. Vaihtoehtoina ovat ydinvoima ja uusiutuvat energiamuodot. Suurin osa fossiilisista polttoaineista käytetään lämmitykseen ja liikenteeseen. Näihin tarkoituksiin uusiutuvat energiamuodot ja energiatehokkuus, esim. lämpöpumput, ovat huomattavasti ydinvoimaa parempia vaihtoehtoja. Tällä ei tunnu olevan mitään merkitystä ydinvoimakeskustelussa.
Suomen sähkönkulutus on tällä hetkellä suurempaa kuin tuotanto, mutta Olkiluoto 3 voimalan on tarkoitus paikata tuotantovaje. On erittäin lyhytnäköistä politiikkaa, jos jatkossa ydinvoimalaitoksia rakennetaan maahamme vain, jotta rakennusmiehille riittää töitä. Ennusteille sähkönkulutuksen voimakkaasta kasvusta, joilla voimaloiden kannattavuutta perustellaan, ei näytä olevan perusteita.
Fennovoiman ydinvoimahankkeen kotimaiset investoinnit tulevat muutamia suuria teollisuuslaitoksia lukuun ottamatta kunnallisilta energiayhtiöiltä. Nämä siis investoivat kuntalaisten rahat mieluummin venäläiseen ydinvoimalaan kuin kotimaiseen uusiutuvaan energiaan. Investointipäätökset eivät perustu teknisiin tai taloudellisiin faktoihin, vaan tapahtuvat valtavan julkisen painostuksen alla.
Valtio on rahoittanut viime vuosikymmeninä merkittävästi tutkimus- ja kehityshankkeita, joissa on kehitetty uusiutuvan energian teknologiaa sekä energiatehokkuuteen liittyviä ratkaisuja. Nyt näiden hankkeiden tuloksia ei haluta hyödyntää, vaan investointivarat ohjataan ydinvoimahankkeisiin. Tämä ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.