(Mielipidekirjoitus julkaistu Satakunnan Kansassa 20.10.2013)
On täysin vastuutonta väittää, että Porilaisissa kouluissa ei ole homeongelmia. Valtakunnallisen Hometalkoot-hankkeen ohjelmapäällikkö Juhani Pirinen on tutkinut huomattavia määriä sisäilmaongelmaisia rakennuksia ja todennut, että poikkeuksetta niistä löytyy hometta, kun rakenteita avataan. Julkisuudessa kaupungin edustajat väittävät, että Porilaisissa kouluissa on vain sisäilmaongelmia, joka tarkoittaa siis sitä, ettei asiaa ole tutkittu riittävästi homevaurioiden löytämiseksi.
Väitteen taustalla on ilmeisesti sisäilmamittaukset, joiden tuloksia tulkitaan väärin. Sisäilmamittauksilla mitataan ilman homeitiöpitoisuutta, joka ei kuitenkaan kerro mitään rakennuksessa mahdollisesti olevasta, terveyshaittaa aiheuttavasta mikrobikasvustosta. Työterveyslaitoksen tilastolliset viitearvot (raja-arvoja ei ole olemassa), joihin tuloksia verrataan, kertovat vain sen, onko rakennuksen sisäilman itiöpitoisuus samaa tasoa kuin valtaosassa suomalaisia rakennuksia, vai kuuluuko se siihen kymmenen prosentin joukkoon, jossa on mitattu viitearvoja korkeampia pitoisuuksia. Sisäilmamittausten perusteella ei voida arvioida sisäilman terveyshaittaa aiheuttavia ominaisuuksia.
Jo kymmenen vuotta sitten on tiedetty, että homevaurioiden terveyshaitta aiheutuu joidenkin homeiden ja bakteerien tuottamista toksiineista, eli myrkyistä, eikä suinkaan itiöistä. Tämä on saanut vahvistuksen viimevuosien tutkimustuloksista. Toksiinit aiheuttavat vakavia terveyshaittoja ja peruuttamattomia vaurioita ihmiskehossa, joten niiden esiintymiseen rakennusten sisäilmassa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Rakenteista kannattaa siis etsiä nimenomaan toksiinintuottajamikrobeja tai mitata sisäilman toksisuutta siihen tarkoitukseen kehitetyllä menetelmällä.
Toksisuusmittausten tekemistä on monesti vaikea perustella, sillä Työterveyslaitos ei suosittele niitä. Tämä on kovin kummallista, vaikka mittaustulosten on laajoissa tilastollisissa tutkimuksissa todettu korreloivan hyvin ihmisten oireilun kanssa. Sen sijaan Työterveyslaitos suosittelee käyttämään sisäilmamittauksia, joiden perusteella ei voida arvioida terveysvaaraa. Mitä hyötyä on tällaisista mittauksista? Näyttäisi siltä, että pitkäjänteisen työnsä tuloksena Työterveyslaitos on saanut kehitettyä tutkimusmenetelmät ja niiden tulosten tulkinnat sellaisiksi, ettei niiden perusteella voida osoittaa rakennuksen ja sairastumisten välistä yhteyttä. Näin voidaan varmistaa, että vakuutuslääkäreillä on aina mahdollisuus kiistää ammattitautiepäilyt. Toksisuusmittauksethan pilaisivat tämän hienon järjestelmän, sillä vankkaan tieteelliseen näyttöön perustuvan testin tuloksia olisi vaikea kyseenalaistaa.
Toivon kaupungin edustajien kantavan vastuunsa niin lasten kuin opettajienkin terveydestä ja perehtyvän asiaan sen vaatimalla vakavuudella. Työterveyslaitos ei ole viranomainen, eikä sillä ole valtuuksia määritellä miten rakennuksia tulee tutkia. Sillä ei myöskään ole valtuuksia määritellä minkäänlaisia raja-arvoja mittaustuloksille. Tutkimuksia on siis tehtävä niin kauan, ja sellaisilla menetelmillä, että ongelmia aiheuttavat homevauriot saadaan esiin. Vain homeongelma voidaan korjata.